Pages

29.8.12

SYVÄÄ PELIÄ JA HYVÄÄ HÄVIÄMISTÄ


It hurts doesn't it? Your hopes dashed, your dreams down the toilet. And your fate is sitting right besides you.” Elokuvassa Rounders John Malkovichin esittämä Teddy KGB” kuvailee häviötä paremmin kuin suurin osa psykologeista. Se on tuskaa. Monet pelaajat kertovatkin häviämisen kokemisesta hyvin fyysisin termein: mahalasku, potku nivusiin tai isku palleaan. Ei voi olla sattumaa, että hävitä ja hävetä kuulostavat niin samalta. ”Hoppee ei oo häppee.” ”Yrittänyttä ei laiteta.” ”Ei se voitto, vaan reilu peli.” Älkää viitsikö! Häviäminen keljuttaa aina. Vai keljuttaako?

Törmäsin pitkästä aikaa Dostojevskin kirjaan Peluri, jota ovat tulkinneet niin psykologit, kirjallisuustieteilijät kuin rahapelitutkijatkin. Peluri Fjodor tunsi aiheensa. Hän kirjoitti kirjan kuukaudessa saadakseen palkkansa mahdollisimman nopeasti, ettei joutuisi henkilökohtaiseen konkurssiin pelivelkojensa takia. (Tai itse asiassa hän saneli kirjan pikakirjoittajalleen ja nai hänet lopuksi, pelimies kun oli.) Dostojevskin kirjassa pelataan monista eri motiiveista. Esimerkiksi aristokraattirouva Antonida Vasilevna pelaa näyttääkseen veljenpojalleen, että hän kontrolloi yhä suvun omaisuutta ja päähenkilö Alexei haluaa jättää alhaisen säätynsä ja päästä parempiin piireihin. Peluria pidetäänkin hyvänä esimerkkinä siitä, että voittaminen ei ole pelurin (ainoa) päämäärä. Sigmund Freudin mielestä uhkapelurit itse asiassa haluavat hävitä. Niin he rankaisevat itseään.

Alitajuista masokismia tai ei, häviäminen on pelaamisen merkittävä osa ja tekee voittamisen merkitykselliseksi. Voitto ja häviö ovat pelaamisen yin ja yang. Häviämisestä voi myös olla hyötyä niin sanotussa syvässä pelissä. Käsite on peräisin Jeremy Benthamin taloustieteellisestä teoriasta. Bentham määritteli syvän pelin tilanteeksi, jossa osapuolilta vaaditut panokset ovat niin suuria, että olisi irrationaalista ryhtyä peliin laisinkaan. Se on peli, jossa kaikki häviäisivät – big time. Paljon käytetty myöhäisempi esimerkki syvästä pelistä on ydinsota, jonka peliteoreetikot näkivät liian kalliiksi toteutuakseen - ainakin jos rationaaliset ihmiset siitä saivat päättää.

Tutkiessaan Balilla käytäviä kukkotappeluita - eräänlaista sotaa sekin - antropologi Clifford Geertz tuli muokanneeksi Benthamin syvän pelin käsitettä. Geertz havaitsi, että suurten panosten ympärille rakentui syvä sosiokulttuurinen arvomaailma: Balilaiset löivät vetoa aina sen kukon puolesta, jonka omistajaa kohtaan heillä oli eniten lojaalisuutta. Kun kukko voitti, sen omistaja järjesti tukijoilleen juhlat, joiden aikana ryhmän yhteishenki tiivistyi ja liittolaisuus vahvistui. Kun kukko hävisi, myös ryhmä hävisi yhdessä ja alkoi jatkossa kokoontua pohtimaan uusia strategioita uutta tappelua varten. Häviöiden ja voittojen vuorottelu oli balilaisen arjen sosiaalisten suhteiden lisäravinne ja uudistava draama - yhteisöllinen yin ja yang – ja juuri tätä ilmiötä Geertz kutsui syväksi peliksi.


Häviämällä voi myös tehdä hyvää, niin kuin jokainen pajatsoa paukuttanut tietää. Kyseessä ei ole vain RAY:n keksintö vaan universaali ilmiö. Monissa alkuperäiskansojen yhteisöissä rahapelien panokset ovat erisuuruisia riippuen pelaajan varakkuudesta, joten häviämisellä on tärkeä tasa-arvoistava vaikutus. Häviäminen voi myös olla henkisesti puhdistavaa, niin kuin Pohjois-Amerikan kwakiutl-intiaaneilla, joille rahan hävi(tt)äminen oli kuin olisi siivonnut itsestään kuollutta, pahaa ainetta. Raha, yakliewa, tarkoitti myös haisevia sisälmyksiä ja sen häviäminen oli ihmiselle siunaus, jopa ylpeilyn aihe.

Sosiologi Erwin Goffman suhtautui hänkin häviämiseen optimistisesti. Goffmanin mukaan häviäminen, siinä missä voittaminenkin, on tärkeä mahdollisuus rakentaa habitusta ja kasvattaa statusta. Kun häviää kirpakan summan rahaa ja pitää pokkansa, voi sosiaalisen statuksen kohotus olla jopa suurempi kuin voiton tuoma hyöty. Urhea häviäminen on erityisen tärkeää peleissä, joita pelataan julkisesti ja täten antaudutaan - Goffmanin sanoin - myös karaktäärikilpailuihin. Tämän taidon pokerimestarit ovat kaiketi saaneet jo äidinmaidossaan.
Mutta vaikka kuinka haluaisimme olla hyviä häviäjiä, ei siihen aina riitä pelkkä pokan pitäminen. Toisen häviö on aina toisen voitto, ja siitä voi syntyä onneton putki. Varsinkin kun voittajien moraali on verta haistavan vasarahain tasolla. Kuten Etelä-Intian tamilit sanovat, ”Kun miehen paita on tulessa, toiset ottavat siitä tulta tupakkaansa.” Sama pätee pelimaailmassa. Tappiomieliala on hyvän häviämisen vihollinen.


Julkaistu
Pokeri-lehti 3/2012.
Kuvalähteet

3.8.12

Of holiness and mobiles: a conference paper

Ever wondered how spirituality and technology mix? One occasion that made me think about the relationship between the two was in India when I met a holy nun - with a cell phone. Why an earth did I feel there was something wrong with the picture? If you're interested, go read my conference paper titled At the Intersection of Technology and Holiness: Reflections Inspired by a Jain Nun and Her Cell Phone presented at the Digital Religion conference last June in Turku, Finland.




Pic source: Images of Asia