Want to be Professor of Ethnology at Univ. of Jyväskylä?

APPLY NOW! 

The Professorship in Ethnology is located at the Department of History and Ethnology (Hela) within the Faculty of Humanities. Hela’s mission is to produce high-quality and valuable knowledge through research, as well as to train future global experts who will contribute to the knowledge of national and international phenomena, cultures, and cultural interactions in different periods. 

The foundation of education in Hela is research-based teaching that provides each student with a broad-based core of basic research knowledge and skills. The major subjects in the department are ethnology, general history, Finnish history and economic history. Each of the four disciplines offers postgraduate studies. The department has around 500 master level students and 80 doctoral students.

[READ MORE...]

Mobile Telephony in the Developing World Conference: Call for Panels and Papers

Mobile Telephony in the Developing World Conference

We invite papers for a conference on mobile telephony in developing countries in the University of Jyväskylä in Finland on May 24-25, 2013. Our aim is to explore how the rapid spread of mobile telephony in developing countries is associated with development, new media, society and culture. Keynote speakers will be Jonathan Donner, John Postill and Julie Soleil Archambault.

READ MORE

MARGINALITY, MORALITY, MANHOOD AND MONEY

I'm about take off for Loutraki, Greece and the 9th European Conference on Gambling Studies and Policy Issues organized by EASG. I will present a paper drawing on my anthropologically-minded observations on online poker culture. Below is the abstract. Click here for the full paper.

MARGINALITY, MORALITY, MANHOOD AND MONEY

ANTHROPOLOGICAL OBSERVATIONS OF 

ONLINE POKER AS A CULTURAL FORMATION

Abstract. Online poker is a new cultural phenomenon that has yet to attract the attention of anthropology, a discipline that is relatively slow in shifting its view from the non-Western Other to include the “Western Self” in its realm. However, there is promising movement within anthropology to study new media and its cultural formations, a trend that could also lead to online gambling to be one of its emerging (albeit not anytime soon mainstream) subfields. There are many interesting paths modern anthropology with its ethnographic, qualitative and interpretative approach could follow in studying online poker, a parade example of online gambling culture. In this presentation some key observations from the presenter’s research will be discussed in the form of four promising anthropological themes of online poker. They are the four M’s: marginality, morality, manhood and money. These intertwined themes seem to be inherently and essentially connected to the phenomenon and cultural interpretation framework of online poker, and force the members of the (sub)culture to negotiate their position in relation to them. The four M’s of online poker will be discussed with the help of presenter’s research material including media texts (magazine articles, ads), participant observation and interviews.

Image source: EASG website.

SYVÄÄ PELIÄ JA HYVÄÄ HÄVIÄMISTÄ

”It hurts doesn't it? Your hopes dashed, your dreams down the toilet. And your fate is sitting right besides you.” Elokuvassa Rounders John Malkovichin esittämä “Teddy KGB” kuvailee häviötä paremmin kuin suurin osa psykologeista. Se on tuskaa. Monet pelaajat kertovatkin häviämisen kokemisesta hyvin fyysisin termein: mahalasku, potku nivusiin tai isku palleaan. Ei voi olla sattumaa, että hävitä ja hävetä kuulostavat niin samalta. ”Hoppee ei oo häppee.” ”Yrittänyttä ei laiteta.” ”Ei se voitto, vaan reilu peli.” Älkää viitsikö! Häviäminen keljuttaa aina. Vai keljuttaako?

Törmäsin pitkästä aikaa Dostojevskin kirjaan Peluri, jota ovat tulkinneet niin psykologit, kirjallisuustieteilijät kuin rahapelitutkijatkin. Peluri Fjodor tunsi aiheensa. Hän kirjoitti kirjan kuukaudessa saadakseen palkkansa mahdollisimman nopeasti, ettei joutuisi henkilökohtaiseen konkurssiin pelivelkojensa takia. (Tai itse asiassa hän saneli kirjan pikakirjoittajalleen ja nai hänet lopuksi, pelimies kun oli.) Dostojevskin kirjassa pelataan monista eri motiiveista. Esimerkiksi aristokraattirouva Antonida Vasilevna pelaa näyttääkseen veljenpojalleen, että hän kontrolloi yhä suvun omaisuutta ja päähenkilö Alexei haluaa jättää alhaisen säätynsä ja päästä parempiin piireihin. Peluria pidetäänkin hyvänä esimerkkinä siitä, että voittaminen ei ole pelurin (ainoa) päämäärä. Sigmund Freudin mielestä uhkapelurit itse asiassa haluavat hävitä. Niin he rankaisevat itseään.

Alitajuista masokismia tai ei, häviäminen on pelaamisen merkittävä osa ja tekee voittamisen merkitykselliseksi. Voitto ja häviö ovat pelaamisen yin ja yang. Häviämisestä voi myös olla hyötyä niin sanotussa syvässä pelissä. Käsite on peräisin Jeremy Benthamin taloustieteellisestä teoriasta. Bentham määritteli syvän pelin tilanteeksi, jossa osapuolilta vaaditut panokset ovat niin suuria, että olisi irrationaalista ryhtyä peliin laisinkaan. Se on peli, jossa kaikki häviäisivät – big time. Paljon käytetty myöhäisempi esimerkki syvästä pelistä on ydinsota, jonka peliteoreetikot näkivät liian kalliiksi toteutuakseen - ainakin jos rationaaliset ihmiset siitä saivat päättää.

Tutkiessaan Balilla käytäviä kukkotappeluita - eräänlaista sotaa sekin - antropologi Clifford Geertz tuli muokanneeksi Benthamin syvän pelin käsitettä. Geertz havaitsi, että suurten panosten ympärille rakentui syvä sosiokulttuurinen arvomaailma: Balilaiset löivät vetoa aina sen kukon puolesta, jonka omistajaa kohtaan heillä oli eniten lojaalisuutta. Kun kukko voitti, sen omistaja järjesti tukijoilleen juhlat, joiden aikana ryhmän yhteishenki tiivistyi ja liittolaisuus vahvistui. Kun kukko hävisi, myös ryhmä hävisi yhdessä ja alkoi jatkossa kokoontua pohtimaan uusia strategioita uutta tappelua varten. Häviöiden ja voittojen vuorottelu oli balilaisen arjen sosiaalisten suhteiden lisäravinne ja uudistava draama - yhteisöllinen yin ja yang – ja juuri tätä ilmiötä Geertz kutsui syväksi peliksi.

Häviämällä voi myös tehdä hyvää, niin kuin jokainen pajatsoa paukuttanut tietää. Kyseessä ei ole vain RAY:n keksintö vaan universaali ilmiö. Monissa alkuperäiskansojen yhteisöissä rahapelien panokset ovat erisuuruisia riippuen pelaajan varakkuudesta, joten häviämisellä on tärkeä tasa-arvoistava vaikutus. Häviäminen voi myös olla henkisesti puhdistavaa, niin kuin Pohjois-Amerikan kwakiutl-intiaaneilla, joille rahan hävi(tt)äminen oli kuin olisi siivonnut itsestään kuollutta, pahaa ainetta. Raha, yakliewa, tarkoitti myös haisevia sisälmyksiä ja sen häviäminen oli ihmiselle siunaus, jopa ylpeilyn aihe.

Sosiologi Erwin Goffman suhtautui hänkin häviämiseen optimistisesti. Goffmanin mukaan häviäminen, siinä missä voittaminenkin, on tärkeä mahdollisuus rakentaa habitusta ja kasvattaa statusta. Kun häviää kirpakan summan rahaa ja pitää pokkansa, voi sosiaalisen statuksen kohotus olla jopa suurempi kuin voiton tuoma hyöty. Urhea häviäminen on erityisen tärkeää peleissä, joita pelataan julkisesti ja täten antaudutaan - Goffmanin sanoin - myös karaktäärikilpailuihin. Tämän taidon pokerimestarit ovat kaiketi saaneet jo äidinmaidossaan.

Mutta vaikka kuinka haluaisimme olla hyviä häviäjiä, ei siihen aina riitä pelkkä pokan pitäminen. Toisen häviö on aina toisen voitto, ja siitä voi syntyä onneton putki. Varsinkin kun voittajien moraali on verta haistavan vasarahain tasolla. Kuten Etelä-Intian tamilit sanovat, ”Kun miehen paita on tulessa, toiset ottavat siitä tulta tupakkaansa.” Sama pätee pelimaailmassa. Tappiomieliala on hyvän häviämisen vihollinen.

Julkaistu: 

Pokeri-lehti 3/2012.

Kuvalähteet: 

Caroline Glick, 

Boweevil, 

Bargain Babe

Of holiness and mobiles: a conference paper

Ever wondered how spirituality and technology mix? One occasion that made me think about the relationship between the two was in India when I met a holy nun - with a cell phone. Why an earth did I feel there was something wrong with the picture? If you're interested, go read my conference paper titled At the Intersection of Technology and Holiness: Reflections Inspired by a Jain Nun and Her Cell Phone presented at the Digital Religion conference last June in Turku, Finland.

Pic source: Images of Asia

Uhkapelejä uskon voimalla

Päädyin vastikään intialaisten herrasmiesten kollektiiviseen meditaatioon eli rulettipöytään Goan kasinolla. Vaihdoin parilla tuhannella rupialla pelimerkkejä ja aloin seurata, kuinka kerta toisensa jälkeen kuula kiersi hypnoottista kehäänsä. Sata rupiaa kierrokselta oli mielestäni halpa hinta modernista transsitilasta.

Merkkipinoni kuitenkin hupeni liian nopeasti ja aloin pohtia, kuinka voisin voittaa enemmän. Huomasin miettiväni, mitkä olisivat ”hyviä” tai ”oikeita” numeroita. Kokeilin tietenkin klassista keinoa, lapseni ja vaimoni syntymäpäiviä, mutta ne eivät toimineet. Oma syntymäpäivänikin oli liian narsistinen veto, että Maailman Sielu olisi antanut minulle lisää pelimerkkejä. Sitten yritin jotain radikaalia ja laitoin sata rupiaa mustalle 13:lle. Muistan ajatelleeni jotenkin niin, että Kohtalo tai joku muu arvostaisi rohkeuttani panostaa epäonnenluvulle. Ja niin tekikin, koska voitin läjän merkkejä. Karma alkoi kohista suonissani ja pieni ääni minussa väitti, että olin ”osannut” pelata ”oikein”.

Kokeilin vielä muutamia minulle merkittäviä numeroita. Turhaan. Päätin, että tarvitaan erityistä manaamismetodia. Kun kuula lähti pyörimään, laitoin 500 rupiaa punaiselle ja kuvittelin sen alle pyörteen, joka imi voittoa puoleensa. Ja voitin! Joskin parin vesiperän jälkeen jouduin taas kehittelemään uuden magian. Panostin sata rupiaa neljälle numerolle ja tuijotin hurjasti toivoen ja silmiä räpäyttämättä pelimerkkiäni. Voitto!

Intialaiset pöytäkaverini olivat vaikuttuneita hyvästä tuuristani ja alkoivat laittaa merkkejään sinne minne minäkin. Mutta eivät pitkään, sillä karmani oli kulutettu loppuun.

Kävellessäni parituhatta rupiaa rikkaampana hotellihuoneelleni huomasin miettiväni, miksi minulla oli ollut niin hyvä tuuri. Ikään kuin tuuri ei olisi pelkkää tuuria. En kuulu kirkkoon tai muuhunkaan yliluonnolliseen organisaatioon, joten pohdin hiukan nolostuneena, uskoinko oikeasti rulettimagiani toimineen vai antoiko leikillinen kuvitelmani vain lisäarvoa pelaamiselleni. Ehkä pari tonnia enemmän voittoa olisi tehnyt minusta tosiuskovaisen.

Antropologi Per Binden mukaan uskonnolliset ja maagiset uskomukset kulkevat käsi kädessä uhkapelien – ja varsinkin puhtaasti onnenpelien - kanssa. Kun Taiwanissa lototaan, annetaan paikallisille jumaluuksille ”henkirahaa” palkkioksi oikeista tiedoista, ja lottonumerot yritetään nähdä temppelin suitsuketuhkassa tai bambun rakosissa. Euroopassakin jumaluuksista on apua. Italiassa Pyhältä Pantaleonelta saadaan pelituuria lukemalla hänestä kertovaa tarinaa ja Piedigrottan madonnakin saattaa vastata oikeita lottonumeroita koskeviin rukoiluihin. Sisiliassa rahapeliasioissa voi edellä mainittujen konsulttien lisäksi kääntyä kiirastulessa olevien sielujen puoleen.

Myös modernissa USA:ssa jopa kolmasosa lottovoittajista kokee Jumalan fiksanneen voiton juuri heille. Amerikan alkuperäisasukkaatkin ovat kuuluisia uskonnon ja uhkapelin yhdistämisestä. Aikoinaan irokeesien uskonnollisissa seremonioissa piti uhkapelata persikankivillä sielunsa kyllyydestä. Preerialla koettiinkin useita tilttejä. L. H. Morganin kirjassa League of the Iroquois kerrotaan, kuinka monet intiaanit hävisivät tomahawkinsa, arvometallinsa, korunsa ja jopa huopansa näissä henkevissä tilaisuuksissa.

Pohjois-Amerikan intiaanit uskoivatkin, että menestys uhkapelissä on merkki voittajan yliluonnollisesta voimasta. Joskin tämä ”pelivoima” saattoi yllättäen hävitä. Per Binde kertoo, kuinka voimansa menettäneet pelurit vetäytyivät erämaahan kokemaan ilmestyksiä ja lataamaan jumalilta tuoretta tuuria.

Uhkapelin ja jumalten kytköksiä voi löytää vieläkin kauempaa historiasta. Vaikka Albert Einstein sanoi, että Jumala ei heitä noppaa, tiedetään kuitenkin Antiikin Kreikan jumalpantheonin heittäneen noppaa maailman herruudesta. Tunnetusti tiukkaa peliä pelaava Zeus voitti pelissä taivaan, Haades alamaailman ja Poseidon pyöräytti meren itselleen.

Tuurin ja taivaallisen kytkeminen toisiinsa on universaali ihmisten ominaisuus, sanoo Binde. Vai moniko teistä tunnustaa - mieluusti käsi Raamatulla – ettei ole koskaan korottaessaan vähän enemmän kuin pitäisi, anellut hiljaa mielessään: ”Voi hyvä [suosimasi henkiolento tai muu entiteetti]! Jos nyt voitan, niin” 

A. ”ostan vaimolleni kukkia”

B. ”annan puolet hyväntekeväisyyteen” tai 

C. ”en pelaa loppuviikon aikana ollenkaan vaan lenkkeilen ja luen tylsiä kirjoja”. 

Itse olen niin taikauskoinen, että uskon vankasti kohdan A. kohentavan pelionnea parhaiten.

Julkaistu: Pokerilehti 2/2012. 

Pönttö rahansa pokeriin panee – ja muita tieteellisiä totuuksia rahapelaamisesta

Vaikka kaikki nisäkäslapset leikkivät, olemme me ihmiset eläinlajina erityisen leikkisää porukkaa – aina kehdosta hautaan saakka. Näin leikin ja pelin kulttuurista merkitystä havainnoi hollantilainen historioitsija ja pelitutkimuksen isä, Johan Huizinga, teoksessaan Homo Ludens (suom. Leikkivä ihminen) vuonna 1938. Huizinga oli nero ymmärtäessään, kuinka merkittävä leikin luovuutta lisäävä vaikutus on yhteiskunnan kehityksessä. Urheilu, ristisanatehtävät, vitsailu, laulu, tanssi ja muut arjesta poikkeavat pelit ja puuhat ovat leikkivän ihmisen energiantäydennystä, joka auttaa jaksamaan totista totta.

Modernisti leikkisyyteen suhtautuva Huizinga arvosti pelaamisen kulttuurista merkitystä, mutta hänenkin laajakatseisuudellaan oli rajansa. Syvällä akateemisella rintaäänellä Huizinga totesi rahapelaamisen olevan ilmiö, joka ”ei anna mitään elämälle ja mielelle”. Vaikka nykyään lausunto voi kuulostaa silkalta moralisoinnilta, on muistettava, että tiede on aikansa lapsi. Tai pikemminkin pikkuvanha kolmevuotias, joka luulee hallitsevansa maailmaa.

Huizingan ajan taloustieteilijätkin ihmettelivät, kuinka Homo Economicus, taloudellisesti järkevä ihminen, pelasi pelejä, joissa voi menettää rahaa. Heidän mielestään rahapelien pelaajat olivat tyhmiä, koska eivät tajunneet todennäköisyyksiä. Ja ne jotka tajusivat, mutta pelasivat silti, olivat hulluja. Rationaalisuutta painottavassa taloustieteessä moderni ihminen siis kuviteltiin läpikotaisin järkeväksi olennoksi, jonka kaikkea toimintaa ohjasivat tylsät tai terävät, hyötylaskelmia raksuttavat hoksottimet. ”Pönttö rahansa pokeriin panee”, tuntuivat tutkijat ajattelevan. Harvalla kävi mielessä, että pelin tuoma jännitys saatettiin kokea rahan menettämisen arvoiseksi.

Rahapelaaminen onkin pitkään ollut yhteiskuntatieteissä patologisoitu ilmiö, sairaalloinen yhteiskunnallinen kieroutuma. Sosiologi Nechama Tec oli 1960-luvulla ensimmäisiä neutraalisti rahapelaamiseen suhtautuvia tutkijoita. Hän tutki vedonlyöntiä Ruotsissa ja tulkitsi rahapelaamisen lieventävän yhteiskunnan aiheuttamia turhautumia. Pokerikaan ei ollut enää perversio, vaan keino toimistotyön jälkeen tuulettaa päätään ja sopeutua yhteiskuntajärjestykseen. Samaa sanoi sosiologi Edward C. Deveraux, joka näki uhkapeleissä kapitalistisen oravanpyörän varaventtiilin.

Samalla vuosikymmenellä sosiologian grand old man, Erwin Goffman, totesi, että rahapelaaminen on elämän prototyyppi: itse elämä on (uhka)peliä. Treffeillä, töissä, tappelussa, väittelyssä ja peleissä asetetaan panokseksi osa omaa itseä. Yksittäisten pelien jälkeen yksilön sosiaaliset pisteet joko nousevat tai laskevat.

Pikku hiljaa tutkijat alkoivat nousta nojatuoleistaan ja siirtyä rahapelaajien pariin. Suurten yhteiskuntateorioiden sijaan alettiinkin tutkia pelaajien itsensä kokemusta. Esimerkiksi antropologi David M. Hayano tutki 1980-luvulla pokerinpelaajia osallistuvan havainnoinnin keinoin ja päätyi itsekin yhteisön jäseneksi, ammattipeluriksi. Antropologinen lähestymistapa, kokemusmaailmaan eläytyminen, tuli tärkeäksi pelitutkimuksen työkaluksi. Haluttiin pohtia, mikä on vaikkapa pokerinpelaajan omakuva, millainen on valtakulttuurin ja pelaajien välinen sosiaalinen ja moraalinen suhde sekä mikä on pelaamisen kulttuurinen merkitys.

Nykyään kulttuurintutkimus on enimmäkseen kiinnostunut keskivertopelaajista. Ne harvat, jotka tienaavat pokerilla miljoonia tai ne muutamat, jotka tuhlaavat rahansa ja elämänsä pokeriin, eivät välttämättä kiinnosta kulttuurintutkijaa – paitsi siinä mielessä kuin ne ovat osa pokerikulttuurin folkloristista traditiota ja määrittelevät ihannoivissa tai varoittavissa tarinoissa pokerikansan rajoja.

Suomessa rahapelaamista tutkitaan yhä hyvin ongelmalähtöisesti, sillä valtion rahapelimonopoli vaatii sen. Kun Alkonkin monopoli perustellaan suomalaisten erityisen huonolla viinapäällä, niin samalla tavalla rahapelimonopoli selitetään turhan taajaan tapahtuvalla tilttauksella. Tätä varten tarvitaan paljon tutkimuksia peliongelmista. Mutta jos rahapelaamisen tutkimuksen on käsiteltävä vain peliongelmaisia, on hauska kuvitella, millaisia olisivat vastaavanlaiset painotukset muilla tutkimusaloilla. Entä jos ruoka- ja ravitsemustutkimuksessa tutkittaisiin pelkästään anorektikkoja ja buliimikkoja, seksologiassa kuppaa ja tippuria tai biologia keskittyisi vain mutantteihin?

Ongelmiakin on tarpeen tutkia, mutta jos tutkitaan vain ongelmia, ei nähdä tervettä metsää muutamalta laholta puulta.

Julkaistu: Pokerilehti 1/2012

News from money games research

India, Korea and - gambling. Those have been the three subjects of my research for the last five years. The connection between the three in my research has been the fact that they have dealt with the new media culture. In India I studied mobile phones, in Korea mobiles and internet, and in gambling especially online poker. My gambling culture research received a boost a few weeks ago when I got a grant from the Finnish Foundation for Gaming Research. According to my research plan, I will eventually write a book about online poker as a cultural phenomenon. The book will include most of my research up to date, extended revisions of my columns for Poker Magazine and Pokerilehti as well as a year-long online gaming diary of a gambling rookie - me. In the meantime, if you are interested in gambling research, you can read one of my latest publications on poker.

Moderate Expectations: The Case of a Normal, Level-Headed Semi-Professional Online Poker Player and His Family in Global Media Journal (Polish Edition). 

I will also give a presentation about my recent studies (including the themes of my upcoming book) on online poker at Nordic DiGRA 2012 in Tampere, Finland in June as well as at the 9th European Conference on Gambling Studies and Policy Issues in Loutraki, Greece in September.

Moreover, a chapter by me and Dr. Perpetual Crentsil titled Ethnography on Immigrant Gambling and Online Poker for a book edited by Prof. Pauliina Raento will come out this summer by Gaudeamus.

And for the last issue of this update, I will (finally) revise and resubmit my manuscript for Visual Culture and Gender. The text is titled Signs of Battle and Joy: Observations of Gender in Online Poker Imagery and will analyze poker advertisements in the Finnish edition of Poker Magazine as well as apply Jean Baudrillard's and Umberto Eco's views of hyperreality while at it.

The Thumb Tribe and other Korea-related Gigs

Although my research project (2007-2010) about Korean new media culture funded by the Helsingin Sanomat Foundation has ended a few years ago, the typing of Korea-related texts is not. Here are a few of my recent recent publications.

Eomjijok – The Korean thumb tribe. Reflections of young and urban Koreans’ mobile communication in Digital Pioneers. Cultural drivers of future media culture (ed. by Sonja Kangas). Published by the Finnish Youth Research Society. [READ THE WHOLE BOOK]

Keeping in Touch: The Significance of the Mobile Phone to Young People in South Korea in IADIS International Journal on WWW/Internet, 8 (2): 28-41. [SEE THE CONTENTS OF THE ISSUE and mail me for a copy]

“Our Beautiful Land Dokdo!” The Role of Rhetoric and Nationalist Narrative in South Korean Attitudes to the Ownership of the Disputed Dokdo Island. Teoksessa Desmond Ball, Anthony Milner, Matthew Hill & Mary Quilty (toim.), The Languages of Security in the Asia-Pacific: Case Studies. Australian Research Council-Australian National University. [In Press, READ MORE ABOUT THE PROJECT]

In case you know Finnish and are interested in Korean visions of education, see my interview for YLE Teema: Hyppytunti, a program about education below (extended online version, first aired 12 Dec 2011).

Jamesbondeja ja jeesmiehiä

Olen koukussa. Yritän hankkia dopamiinia kaikkialta: ravintolasta, pururadalta, elokuvateatterista, jäisestä järvestä ja jopa vessasta. Ilman dopamiinia en tekisi mitään – en söisi, joisi, ulostaisi tai pakenisi sapelihammastiikeriä – koska millään ei olisi mitään väliä.

Dopamiini, aivojen keskeinen mielihyvähormoni palkitsee ja motivoi minua. Sosiokulttuurinen merkitysjärjestelmämme, tuo ajassa ajelehtiva ameba, puolestaan määrittelee mikä on riippuvuutta eli mitkä dopamiinin lähteet ovat ongelmallisia ja siten moraalisen arvioinnin piiriin kuuluvia. Työ, päihteet, seksi, urheilu, pelaaminen – kaikessa on tuo hämärä kultainen keskitie, jonka kummallakin puolella on epätervettä toimintaa, liikaa tai liian vähän.

Pelihimo on tyypillinen toiminnallinen riippuvuus, joka aiheuttaa lähinnä sosiaalisia ongelmia. Koska pelaamisesta ei tule neulanjälkiä kyynärtaipeeseen tai piikkiä maksa-arvoihin, on ongelma määritelty jonkinlaisen yleisesti hyväksytyn ”kohtuuttoman käytöksen” mukaan. Diagnoosin apuna käytetään useimmiten ns. SOGS-R-kaavaketta, jossa on kaksitoista pisteytettyä kysymystä pelaamisesta. Kaavaketta on tosin kritisoitu muun muassa siksi, että se ei ota huomioon ammattipelaamista, vaan tulkitsee ongelmapelaamiseksi vaikkapa sen, että pelaaja yrittää voittaa häviämänsä rahat takaisin tai on asteittain siirtynyt suurempiin pöytiin. Jos tämän lisäksi puolison kanssa on ollut kinaa rahankäytöstä, määritellään pelaajalla olevan ”ongelmia pelaamisen hallinnan kanssa”.

”Todennäköisesti peliriippuvainen” pelaaja on silloin, jos edellisen lisäksi vielä myöntää joskus pelaavansa pidempiä sessioita kuin on aluksi aikonut sekä on joutunut arvostelun kohteeksi pelaamisen vuoksi. Onneksi yksikään psykologi ei suhtaudu SOGS-R-kaavakkeeseen diagnoosiautomaattina, vaan pikemminkin alkukartoitukseen sopivana apuvälineenä.

Tietenkin myös todellisia pokeriaddikteja on olemassa, mutta ei kuitenkaan niin paljon kuin yleisesti luullaan. Esimerkiksi peliongelmaisia auttavaan puhelimeen, Peluuriin, vuonna 2010 soittaneista kaksi kolmasosaa kertoi huolekseen peliautomaatit ja ainoastaan 7 % soitoista (59 kpl) koski nettipokeria. Nettipokeri aiheuttaakin hedelmäpeliä vähemmän addiktiota erään ärsyttävän vaatimuksensa vuoksi: siinä on käytettävä järkeä.

Tutkimusten mukaan addiktiolle antautuminen aiheuttaa rauhoittavan herpaantumisen tilan, mutta pokeri ei salli sellaista – ainakaan samalla intensiteetillä kuin tupakka sallii nirvanan nikotinistille, äidin lämmin syli turvan vauvalle tai hedelmäpelin hypnoottinen rullaus autuuden eläkeläismummolle. Pokeri on ankara ja vaatii aivoilta enemmän työtä. Siksi rentoutuminenkaan ei voi olla täydellistä eikä addiktiota aiheuttava ja palkitseva dopamiinitulva niin voimakasta.


Mutta ne, jotka jäävät pelaamiseen koukkuun, jakaantuvat riippuvuustutkija Alex Blaszczynskin mukaan kolmeen tyyppiin. Kansantajuisesti voidaan puhua neuropsykiatrisista tapauksista, James Bond –tyypeistä ja jeesmiehistä. Ensimmäiseen tyyppiin kuuluvat ADHD-, Tourette-, skitsofrenia- ja muut vastaavat patologisemmat kompulsiotapaukset, joille lääkehoito voi olla järkevin tie turmiosta.

James Bond –tyyppi puolestaan hakee ekstremekokemuksia, sillä arki on hänelle liian tylsää ilman riskiä. Pari tuntia yksin ajatustensa kanssa kotona ja James Bondin on pakko taas hypätä motskarin selkään, kalliolta alas varjo selässä – tai istua pelipöytään ja pistää raha haisemaan. Hän haluaa ottaa suuria riskejä ja yliarvioidessaan kykynsä ajautuu vaarallisiin tilanteisiin, joiden aiheuttama jännitys palkitsee häntä.

Jeesmiehet sen sijaan ovat hiljaisia, mukavia ja joustavia työkavereita ja kumppaneita, jotka eivät uskalla toteuttaa itseään sosiaalisessa arjessaan. He tarvitsevat pokeripöytää toteuttaakseen arkiminästään irtilohkottua pelaajapersoonaansa ja revitelläkseen rahoillaan. Valitettavasti jeesmiehen kompensatorinen käytös menee usein överiksi, mistä seuraa rahanmenoa, syyllisyyttä ja kenties lisää arjen nöyrää jeesmiesmäisyyttä. Ja taas lisää revittelyä pelipöydässä.

Eräs tutkimustulos on monille yllättävä: menestyvät pokerinpelaajat inhoavat riskinottoa. Siksi he eivät myöskään ole niin alttiita addiktiolle. Riskin uhka saa heidät pelaamaan ahkerasti, tarkasti ja voitollisesti. Tosin addiktiosta vapaankin pelaajan kannattaa toisinaan kysyä itseltään, onko runsas pelaaminen sen arvoista, että muu sosiaalinen kenttä kaventuu. Tätä tietenkin kannattaa kysyä kaikkien, jotka mitään harrastavat tai tekevät töitä. Kaikki se on seuranpidosta tai vähintäänkin laiskanautuaasta toimettomuudesta pois.

Julkaistu: Poker Magazine 5/2011

Kuvalähteet: Neurosceptic, Encefalus, 

Lessons@Skool of Lifology, 

Dogs and Jeans, 

The Break-up Diet.

Back from India!

Our daughter at the feet of a Jain holiness.

I'm back from my 5-month ethnographic fieldwork trip to South India collecting data for our Mobile Communication, Gender and Development project. I've got plenty of interesting observations and interviews thanks to my efficient research assistants and interpreters as well as friendly villagers of Villupuram district. Despite the abundant but sometimes annoying flora and fauna as well as the quirkish forces of nature including Cyclone Thane rummaging through our neighborhood, the fieldwork was a success.

At the moment I am going through my field notes and interviews for some articles and conference papers. In June I will present a paper titled “It’s like a third arm!” - The Cultural Meanings of the Mobile Phone in Rural South India in the IV STS Italia National Conference titled "Emerging Technologies, Social Worlds" in Rovigo. [ABSTRACT]

At the food market.

I will also start working on an article similar to that presented in Rovigo but for a special mobile communication culture issue of Suomen Antropologi: Journal of the Finnish Anthropological Society. The article is titled Can the Subaltern Woman Speak on the Phone? The Social Value, Cultural Meaning and Gendered Use of the Mobile Phone in Rural South India. [ABSTRACT]


Also, a conference report titled From a Workshop into a Network: India Researchers Unite written by Dr. Mari Korpela from University of Tampere and I was just published by Suomen Antropologi. [READ]

The temple next door.

Kiinnostaako vieraat ja tutut kulttuurit?

Jos kiinnostaa, niin etnologia voi olla sinun alasi. Katso siis etnologian oppiaineen uusi esittelyvideo, jossa kerrotaan millaista on etnologian opiskelu ja tutkimus ja millaisiin ammatteihin meiltä valmistuu. Tutustu myös Jyväskylän yliopiston Historian ja etnologian laitokseen.

The Korean Thumb Tribe and Other Digital Pioneers

The Finnish Youth Research Society has just published a book edited by Sonja Kangas and written by her and eight other scholars (including yours truly). The book focuses on the digital lives of the youth in Korea, Japan and Finland, three countries that are among the leading information societies of the world. My exploration on "The Korean Thumb Tribe" relies on both quantitative and qualitative data on young Koreans - a group of whom I had the pleasure of working with to observe the mobile communication patterns in Seoul. Please read the abstract below and enjoy the book which is free for all to read.

DIGITAL PIONEERS 
Cultural drivers of future media culture
Sonja Kangas (ed.)

Digital media are central in youngsters' lives, both time-wise and culturally - creating meanings, strengthening relationships and pondering values. Digital activities are gaining a bigger share of youths' everyday life. The Internet provides several ways for them to express themselves, find friends or dating partners and likeminded people. It is a mass medium for everyone, providing the possibility of becoming a celebrity, being politically active, joining international networks, watching television, chatting with friends or just spending time online.

It is a channel for expressing where I am, what I plan to do and what type of information or contacts I am looking for.Ten years ago young communication acrobatics in Japan, South Korea and Finland were sovereign, fearless and experimental pioneers of mobile phones and the Internet. Currently youngster's use of digital media has globally been described as snack size or remix culture in that they combine pieces from here and there, follow several information and communication channels simultaneously and utilize social networks.This book will provide an overview of the online life and values of 15-25 year olds in countries that were pioneers of digital services at the end of 1990s and describe the change that has happened within the past 10 years.

Digital Pioneers looks at social networking among the youngsters, covering a wide spectrum of topics from media use, social networking, trust, and friendships to motivational factors. The book also looks at the development of so-called gaming lifestyle. Japan, South Korea and Finland are no longer far ahead of the rest of the world. But do these pioneer countries of the 1990s still have some special qualities that can generate novel digital cultures in the 21st century? Where will the next generation of online brands develop in 2011.

Finnish Youth Research Society, internet publications 49.
ISBN 978-952-5464-99-3 (PDF). ISSN-L 1799-9219. ISSN 1799-9219.
http://www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisuja/digitalpioneers.pdf

Please see other e-publications of
the Finnish Youth Research Society here.

India Researchers of Finland

Scholars studying India in Finland are getting organized. I have just started a blog with a list of names, keywords and, hopefully soon, interesting publications and news from the field.

Go see!




See also earlier post about our India workshop.

Perhe ja pokeri

Mies on puuhastellut jo pari tuntia makuuhuoneen tietokoneella. Hän tulee olohuoneeseen ja istuu vaimonsa viereen, naputtelee sormillaan kyynärnojaan ja tuijottaa television läpi kaukaisuuteen. Vaimo ei uskalla kysyä, kuinka peli on sujunut. Legoilla leikkivä perheen ”haamuveto” puolestaan katsoo miestä miettien, onko tyyppi tuttu telkkarista vai kenties sukua. Kymmenen minuutin kuluttua mies palaa koneelleen. Jos on hyvä ilta, tunnin kuluttua makkarista kuuluu Lordi Greystoken lanseeraama voittohuuto ja seuraavana päivänä vaimo saattaa saada ruusuja. Huonona iltana olohuoneeseen kantautuu vain mutinaa ja huokauksia. Silloin vaimo miettii, eikö tyyppi vain voisi kuluttaa aikaa katsomalla nettipornoa niin kuin muutkin kunnon miehet.

Urban Dictionaryn mukaan perhe on “ryhmä ihmisiä, jotka vihaavat toisiaan ja syövät päivällistä yhdessä”. Samaisen sanakirjan mukaan pokeri on “korttipeli, joka pitää sinut koukussa ja vie säästösi kunnes asut vanhempiesi kellarissa”. Jos uskaltaa selata kansainvälisiä tutkimustietokantoja, huomaa pian, että avainsanoilla “gambling” ja “family” tulee vastaan ikävän paljon tutkimuksia, joiden tiivistelmissä vilahtelee pahalta kalskahtavia termejä kuten “compulsive”, “problem”, “pathological”, “patients” ja “disorder”. Lisäksi tiedetään, että ajan- ja rahankäyttö ovat suomalaisten perheiden merkittävimmät kiistakysymykset. Pokerissa yhdistyvät, hyvin kärjekkäästi, molemmat. Ei hyvältä näytä.

Pokeri.infossa Juha Helppi sanoo: ”Myös perheen tuki on tärkeää ammatin valinnassa.” Tätä lausetta lukuun ottamatta perheen ja pokerin yhteensovittamisesta ei pokeriohjeissa ja -kirjallisuudessa juuri puhuta. Miksipä toisaalta pitäisikään. Eihän Lamborghininkaan ohjekirjassa kerrota millaista naposteltavaa pitää uhmaikäiselle syöttää, etteivät nahkaistuimet tärvelly tai mikä on sopiva nopeus, ettei takapenkillä istuvan anopin uusi permanentti sotkeennu katon ollessa auki.

Jos pokeripalikoiden pyörittely perhetetriksessä tuntuu vaikealta, on vertaistukea sentään löydettävissä. Esimerkiksi Pokerista.netin ”Perhe vai Pokeri?”-keskustelussa sinkkupelaajat miettivät, onko heistä koskaan perheellisiksi, koska työaika on niin vaativa. Perheelliset pelaajat puolestaan pohtivat, laittaisiko voittorahat perheen kuopuksen uuteen polkupyörään vai isompaan näyttöön tai kuinka kumppanin suhtautumisen peliin saisi suotuisammaksi. Tuoreet pokeri-isät ja –äidit ihmettelevät löytyykö mistään muualta kuin yön pimeydestä hetki muutamalle jaolle. Jos lapset ovat pieniä ja tarpeeksi vaativia, ei pokeria voi mitenkään mahduttaa aikatauluun; jos pariskunta riitelee siitä kumpi saa viedä roskat ulos, on turnausajoista neuvottelu utopiaa. Useat pelaajat pohtivat myös sitä, millainen vaikutus satunnaisella häviöputkella on perhe-elämään. Murjottava naama sohvalla kun leviää kuin paha haukotus.

Vaikka pokerin ja perheen yhdistäminen voi vaikuttaa parisuhdeuhkapeliltä, yllättävän monet pelaajat ovat saaneet arjen sujumaan hyvin. Konsteja on monia: jotkut lupaavat puoliskolleen palkkioksi aikaa tai rahaa ja jotkut pelaavat vain silloin, kun sattuvat olemaan talossa yksinään. Toiset sopivat puolison kanssa tarkoista aikatauluista, jolloin minun, sinun ja meidän aika on määritelty jopa vartin tarkkuudella. Useat perheelliset ovat jättäneet turnaukset sikseen ja pelaavat vain käteispelejä, jotta voivat tarpeen vaatiessa erkaantua jälkikasvunsa leikkeihin tai rentoutua tiskien ääressä. Joidenkin pokeri on vähentynyt aivan itsestään, koska leikit lasten ja vähän äidinkin kanssa kiinnostavat vähintään yhtä paljon kuin kortinlätkintä. Jotkut sen sijaan pelaavat enemmän kuin koskaan eikä se haittaa ketään, sillä puoliso ja lapsetkin ovat tyytyväisiä rahantuloon – tai siihen että saavat olla omissa oloissaan.

Joka tapauksessa omaa pelaamista ja perheen suhtautumista siihen kannattaa miettiä. Jos sitä ei ole vielä tullut tehtyä, voi aloittaa pohtimalla vastauksia seuraaviin kysymyksiin. Mitä teet, kun perheen pienin menee all in pamperseihinsa - kippaatko vai katsotko? Jos puolisosi puhuu ”floppisuhteesta”, kommentoiko hän innostuneena peliäsi vai pettyneenä liittoanne? Kumpi vie enemmän aikaasi - Party Poker vai Postimies Pate? Ja tärkein kysymys: osaatko lukea puolisosi tellit ja laittaa koneen kiinni ennen kuin hän menee tilttiin?

Julkaistu: Poker Magazine 4/2011.

Kuvalähteet: Flickr - Christylacy, Changing Hearts Ministries.