Uhkapelejä uskon voimalla

Päädyin vastikään intialaisten herrasmiesten kollektiiviseen meditaatioon eli rulettipöytään Goan kasinolla. Vaihdoin parilla tuhannella rupialla pelimerkkejä ja aloin seurata, kuinka kerta toisensa jälkeen kuula kiersi hypnoottista kehäänsä. Sata rupiaa kierrokselta oli mielestäni halpa hinta modernista transsitilasta.

Merkkipinoni kuitenkin hupeni liian nopeasti ja aloin pohtia, kuinka voisin voittaa enemmän. Huomasin miettiväni, mitkä olisivat ”hyviä” tai ”oikeita” numeroita. Kokeilin tietenkin klassista keinoa, lapseni ja vaimoni syntymäpäiviä, mutta ne eivät toimineet. Oma syntymäpäivänikin oli liian narsistinen veto, että Maailman Sielu olisi antanut minulle lisää pelimerkkejä. Sitten yritin jotain radikaalia ja laitoin sata rupiaa mustalle 13:lle. Muistan ajatelleeni jotenkin niin, että Kohtalo tai joku muu arvostaisi rohkeuttani panostaa epäonnenluvulle. Ja niin tekikin, koska voitin läjän merkkejä. Karma alkoi kohista suonissani ja pieni ääni minussa väitti, että olin ”osannut” pelata ”oikein”.

Kokeilin vielä muutamia minulle merkittäviä numeroita. Turhaan. Päätin, että tarvitaan erityistä manaamismetodia. Kun kuula lähti pyörimään, laitoin 500 rupiaa punaiselle ja kuvittelin sen alle pyörteen, joka imi voittoa puoleensa. Ja voitin! Joskin parin vesiperän jälkeen jouduin taas kehittelemään uuden magian. Panostin sata rupiaa neljälle numerolle ja tuijotin hurjasti toivoen ja silmiä räpäyttämättä pelimerkkiäni. Voitto!

Intialaiset pöytäkaverini olivat vaikuttuneita hyvästä tuuristani ja alkoivat laittaa merkkejään sinne minne minäkin. Mutta eivät pitkään, sillä karmani oli kulutettu loppuun.

Kävellessäni parituhatta rupiaa rikkaampana hotellihuoneelleni huomasin miettiväni, miksi minulla oli ollut niin hyvä tuuri. Ikään kuin tuuri ei olisi pelkkää tuuria. En kuulu kirkkoon tai muuhunkaan yliluonnolliseen organisaatioon, joten pohdin hiukan nolostuneena, uskoinko oikeasti rulettimagiani toimineen vai antoiko leikillinen kuvitelmani vain lisäarvoa pelaamiselleni. Ehkä pari tonnia enemmän voittoa olisi tehnyt minusta tosiuskovaisen.

Antropologi Per Binden mukaan uskonnolliset ja maagiset uskomukset kulkevat käsi kädessä uhkapelien – ja varsinkin puhtaasti onnenpelien - kanssa. Kun Taiwanissa lototaan, annetaan paikallisille jumaluuksille ”henkirahaa” palkkioksi oikeista tiedoista, ja lottonumerot yritetään nähdä temppelin suitsuketuhkassa tai bambun rakosissa. Euroopassakin jumaluuksista on apua. Italiassa Pyhältä Pantaleonelta saadaan pelituuria lukemalla hänestä kertovaa tarinaa ja Piedigrottan madonnakin saattaa vastata oikeita lottonumeroita koskeviin rukoiluihin. Sisiliassa rahapeliasioissa voi edellä mainittujen konsulttien lisäksi kääntyä kiirastulessa olevien sielujen puoleen.

Myös modernissa USA:ssa jopa kolmasosa lottovoittajista kokee Jumalan fiksanneen voiton juuri heille. Amerikan alkuperäisasukkaatkin ovat kuuluisia uskonnon ja uhkapelin yhdistämisestä. Aikoinaan irokeesien uskonnollisissa seremonioissa piti uhkapelata persikankivillä sielunsa kyllyydestä. Preerialla koettiinkin useita tilttejä. L. H. Morganin kirjassa League of the Iroquois kerrotaan, kuinka monet intiaanit hävisivät tomahawkinsa, arvometallinsa, korunsa ja jopa huopansa näissä henkevissä tilaisuuksissa.

Pohjois-Amerikan intiaanit uskoivatkin, että menestys uhkapelissä on merkki voittajan yliluonnollisesta voimasta. Joskin tämä ”pelivoima” saattoi yllättäen hävitä. Per Binde kertoo, kuinka voimansa menettäneet pelurit vetäytyivät erämaahan kokemaan ilmestyksiä ja lataamaan jumalilta tuoretta tuuria.

Uhkapelin ja jumalten kytköksiä voi löytää vieläkin kauempaa historiasta. Vaikka Albert Einstein sanoi, että Jumala ei heitä noppaa, tiedetään kuitenkin Antiikin Kreikan jumalpantheonin heittäneen noppaa maailman herruudesta. Tunnetusti tiukkaa peliä pelaava Zeus voitti pelissä taivaan, Haades alamaailman ja Poseidon pyöräytti meren itselleen.

Tuurin ja taivaallisen kytkeminen toisiinsa on universaali ihmisten ominaisuus, sanoo Binde. Vai moniko teistä tunnustaa - mieluusti käsi Raamatulla – ettei ole koskaan korottaessaan vähän enemmän kuin pitäisi, anellut hiljaa mielessään: ”Voi hyvä [suosimasi henkiolento tai muu entiteetti]! Jos nyt voitan, niin” 

A. ”ostan vaimolleni kukkia”

B. ”annan puolet hyväntekeväisyyteen” tai 

C. ”en pelaa loppuviikon aikana ollenkaan vaan lenkkeilen ja luen tylsiä kirjoja”. 

Itse olen niin taikauskoinen, että uskon vankasti kohdan A. kohentavan pelionnea parhaiten.

Julkaistu: Pokerilehti 2/2012.