Kiinnostaako vieraat ja tutut kulttuurit?

Jos kiinnostaa, niin etnologia voi olla sinun alasi. Katso siis etnologian oppiaineen uusi esittelyvideo, jossa kerrotaan millaista on etnologian opiskelu ja tutkimus ja millaisiin ammatteihin meiltä valmistuu. Tutustu myös Jyväskylän yliopiston Historian ja etnologian laitokseen.

The Korean Thumb Tribe and Other Digital Pioneers

The Finnish Youth Research Society has just published a book edited by Sonja Kangas and written by her and eight other scholars (including yours truly). The book focuses on the digital lives of the youth in Korea, Japan and Finland, three countries that are among the leading information societies of the world. My exploration on "The Korean Thumb Tribe" relies on both quantitative and qualitative data on young Koreans - a group of whom I had the pleasure of working with to observe the mobile communication patterns in Seoul. Please read the abstract below and enjoy the book which is free for all to read.

DIGITAL PIONEERS 
Cultural drivers of future media culture
Sonja Kangas (ed.)

Digital media are central in youngsters' lives, both time-wise and culturally - creating meanings, strengthening relationships and pondering values. Digital activities are gaining a bigger share of youths' everyday life. The Internet provides several ways for them to express themselves, find friends or dating partners and likeminded people. It is a mass medium for everyone, providing the possibility of becoming a celebrity, being politically active, joining international networks, watching television, chatting with friends or just spending time online.

It is a channel for expressing where I am, what I plan to do and what type of information or contacts I am looking for.Ten years ago young communication acrobatics in Japan, South Korea and Finland were sovereign, fearless and experimental pioneers of mobile phones and the Internet. Currently youngster's use of digital media has globally been described as snack size or remix culture in that they combine pieces from here and there, follow several information and communication channels simultaneously and utilize social networks.This book will provide an overview of the online life and values of 15-25 year olds in countries that were pioneers of digital services at the end of 1990s and describe the change that has happened within the past 10 years.

Digital Pioneers looks at social networking among the youngsters, covering a wide spectrum of topics from media use, social networking, trust, and friendships to motivational factors. The book also looks at the development of so-called gaming lifestyle. Japan, South Korea and Finland are no longer far ahead of the rest of the world. But do these pioneer countries of the 1990s still have some special qualities that can generate novel digital cultures in the 21st century? Where will the next generation of online brands develop in 2011.

Finnish Youth Research Society, internet publications 49.
ISBN 978-952-5464-99-3 (PDF). ISSN-L 1799-9219. ISSN 1799-9219.
http://www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisuja/digitalpioneers.pdf

Please see other e-publications of
the Finnish Youth Research Society here.

India Researchers of Finland

Scholars studying India in Finland are getting organized. I have just started a blog with a list of names, keywords and, hopefully soon, interesting publications and news from the field.

Go see!




See also earlier post about our India workshop.

Perhe ja pokeri

Mies on puuhastellut jo pari tuntia makuuhuoneen tietokoneella. Hän tulee olohuoneeseen ja istuu vaimonsa viereen, naputtelee sormillaan kyynärnojaan ja tuijottaa television läpi kaukaisuuteen. Vaimo ei uskalla kysyä, kuinka peli on sujunut. Legoilla leikkivä perheen ”haamuveto” puolestaan katsoo miestä miettien, onko tyyppi tuttu telkkarista vai kenties sukua. Kymmenen minuutin kuluttua mies palaa koneelleen. Jos on hyvä ilta, tunnin kuluttua makkarista kuuluu Lordi Greystoken lanseeraama voittohuuto ja seuraavana päivänä vaimo saattaa saada ruusuja. Huonona iltana olohuoneeseen kantautuu vain mutinaa ja huokauksia. Silloin vaimo miettii, eikö tyyppi vain voisi kuluttaa aikaa katsomalla nettipornoa niin kuin muutkin kunnon miehet.

Urban Dictionaryn mukaan perhe on “ryhmä ihmisiä, jotka vihaavat toisiaan ja syövät päivällistä yhdessä”. Samaisen sanakirjan mukaan pokeri on “korttipeli, joka pitää sinut koukussa ja vie säästösi kunnes asut vanhempiesi kellarissa”. Jos uskaltaa selata kansainvälisiä tutkimustietokantoja, huomaa pian, että avainsanoilla “gambling” ja “family” tulee vastaan ikävän paljon tutkimuksia, joiden tiivistelmissä vilahtelee pahalta kalskahtavia termejä kuten “compulsive”, “problem”, “pathological”, “patients” ja “disorder”. Lisäksi tiedetään, että ajan- ja rahankäyttö ovat suomalaisten perheiden merkittävimmät kiistakysymykset. Pokerissa yhdistyvät, hyvin kärjekkäästi, molemmat. Ei hyvältä näytä.

Pokeri.infossa Juha Helppi sanoo: ”Myös perheen tuki on tärkeää ammatin valinnassa.” Tätä lausetta lukuun ottamatta perheen ja pokerin yhteensovittamisesta ei pokeriohjeissa ja -kirjallisuudessa juuri puhuta. Miksipä toisaalta pitäisikään. Eihän Lamborghininkaan ohjekirjassa kerrota millaista naposteltavaa pitää uhmaikäiselle syöttää, etteivät nahkaistuimet tärvelly tai mikä on sopiva nopeus, ettei takapenkillä istuvan anopin uusi permanentti sotkeennu katon ollessa auki.

Jos pokeripalikoiden pyörittely perhetetriksessä tuntuu vaikealta, on vertaistukea sentään löydettävissä. Esimerkiksi Pokerista.netin ”Perhe vai Pokeri?”-keskustelussa sinkkupelaajat miettivät, onko heistä koskaan perheellisiksi, koska työaika on niin vaativa. Perheelliset pelaajat puolestaan pohtivat, laittaisiko voittorahat perheen kuopuksen uuteen polkupyörään vai isompaan näyttöön tai kuinka kumppanin suhtautumisen peliin saisi suotuisammaksi. Tuoreet pokeri-isät ja –äidit ihmettelevät löytyykö mistään muualta kuin yön pimeydestä hetki muutamalle jaolle. Jos lapset ovat pieniä ja tarpeeksi vaativia, ei pokeria voi mitenkään mahduttaa aikatauluun; jos pariskunta riitelee siitä kumpi saa viedä roskat ulos, on turnausajoista neuvottelu utopiaa. Useat pelaajat pohtivat myös sitä, millainen vaikutus satunnaisella häviöputkella on perhe-elämään. Murjottava naama sohvalla kun leviää kuin paha haukotus.

Vaikka pokerin ja perheen yhdistäminen voi vaikuttaa parisuhdeuhkapeliltä, yllättävän monet pelaajat ovat saaneet arjen sujumaan hyvin. Konsteja on monia: jotkut lupaavat puoliskolleen palkkioksi aikaa tai rahaa ja jotkut pelaavat vain silloin, kun sattuvat olemaan talossa yksinään. Toiset sopivat puolison kanssa tarkoista aikatauluista, jolloin minun, sinun ja meidän aika on määritelty jopa vartin tarkkuudella. Useat perheelliset ovat jättäneet turnaukset sikseen ja pelaavat vain käteispelejä, jotta voivat tarpeen vaatiessa erkaantua jälkikasvunsa leikkeihin tai rentoutua tiskien ääressä. Joidenkin pokeri on vähentynyt aivan itsestään, koska leikit lasten ja vähän äidinkin kanssa kiinnostavat vähintään yhtä paljon kuin kortinlätkintä. Jotkut sen sijaan pelaavat enemmän kuin koskaan eikä se haittaa ketään, sillä puoliso ja lapsetkin ovat tyytyväisiä rahantuloon – tai siihen että saavat olla omissa oloissaan.

Joka tapauksessa omaa pelaamista ja perheen suhtautumista siihen kannattaa miettiä. Jos sitä ei ole vielä tullut tehtyä, voi aloittaa pohtimalla vastauksia seuraaviin kysymyksiin. Mitä teet, kun perheen pienin menee all in pamperseihinsa - kippaatko vai katsotko? Jos puolisosi puhuu ”floppisuhteesta”, kommentoiko hän innostuneena peliäsi vai pettyneenä liittoanne? Kumpi vie enemmän aikaasi - Party Poker vai Postimies Pate? Ja tärkein kysymys: osaatko lukea puolisosi tellit ja laittaa koneen kiinni ennen kuin hän menee tilttiin?

Julkaistu: Poker Magazine 4/2011.

Kuvalähteet: Flickr - Christylacy, Changing Hearts Ministries.

The Finnish India Researcher Unite!

Yesterday Dr. Mari Korpela from University of Tampere and I lead the India Workshop at Finnish Anthropology Conference 2011. Delightfully many India researchers as well as students were there and many interesting presentations (in Finnish) were held. In the future we hope to strengthen our network and build a webiste as well as a discussion group. If there is interest on the matter, we will consider exapanding our group and organizing a workshop on South Asia related research next year.


Below is a short summary about the people who held presentations in the workshop. All abstracts of the conference can be read here. 

• Dr. Mikko Malkavaara from Diaconia University of Applied Sciences presented his research on Dalits and Christianity.
• Dr. Siru Aura from International Solidarity Foundation talked about her research on marital breakdown and the position of divorced or widowed women in India.
• Doctoral student Sirpa Rovaniemi from University of Helsinki Development Studies examined the cooperation between foreign and Indian development organizations in the state of Uttarakhand.
• Dr. Satu Ranta-Tyrkkö talked about combining social work, theater studies, post-colonial studies and anthropology in her research on a theater group in Orissa.

• Dr. Mari Korpela from Department of Social Research at University of Tampere presented her doctoral study on Western women in Varanasi as well as her post-doctoral project on transnational children in Goa.
• Prof. Petri Hottola from Department of Geography at University of Oulu presented his on "The Metaspatialities of Intercultural Encounters in India".
• Prof. Ajeet N. Mathur from Indian Institute of Management (Ahmedabad) and Prof. Sari Mattila from Nirma University (Ahmedabad) elaborated on the communication challenges in the relations between Indian and Finnish organizations.
• Finally, I talked about my doctoral disseration on Tamil-European relations in South India as well as presented my current project on the cultural meaning of mobile communication in India.

Photos: Ellen Reitman, Paul Hamilton, themanwithsalthair on Flickr.

Leikin ja taistelun paikka: Space Invaderista pelikasinolle

Viime syksynä imin itseeni Grand Casino Helsingin kiehtovaa ilmapiiriä, jonka ylellisessä interiöörissä onni ja taito taistelivat todennäköisyyksiä vastaan. Yritin muistella milloin olin ensimmäisen kerran käynyt pelikasinolla, mutta mieleeni ilmestynyt madonreikä vei minut kolmisenkymmentä vuotta ajassa taaksepäin. Päädyin itäsuomalaiselle maaseudulle Teboilin kahvilaan, jossa syydin kolikoita Space Invaders -pelin pohjattomaan nieluun ja ajattelin, että maailma olisi täydellinen paikka jos minulla olisi rajaton määrä markanpötköjä.

Teboil oli minulle paikka, josta pääsin pelin luomaan fantasiamaailmaan. Sain toteuttaa ekaluokkalaisen pojan elämän tarkoitusta, örkkien räjäyttelyä laseraseella. Halusin taistella ja leikkiä. Teboil ja Space Invaders olivat myös syy haaveilla työurasta. Jos tienaisin tarpeeksi, voisin joka päivä huoltoasemalta käsin olla sankari ja suojella maapalloamme riveissä lähenevien otusten hyökkäyksiltä. Kun sitten kaksinpelissä näin kaverini nyrkin puristuvan peliohjaimen ympärille vähintään yhtä valkoisina kuin omani, oivalsin että otusten päihittämisen lisäksi sankarin pitää lyödä myös ikätoverinsa.

Kilpailu ja taistelu ovat sisäänkirjoitettuja Homo Sapiensin olemassa oloon. Varsinkin XY-kromosomin kantajat joutuvat ottamaan kantaa tähän arkielämää ohjaavaan impulssiin. Kyseisen olennon onneksi myös leikki on kirjoitettu samaan olemukseen. Ilmiö nimeltään neotenia varmistaa sen, että toisin kuin muilla nisäkkäillä, leikki jatkuu vielä aikuisiällä. Yhteiskuntajärjestyksen kannalta on kuitenkin sopivaa, että leikkimisen ja kilpailuvietin tyydyttämiseksi niille omistetaan paikkoja: jääkiekkostadioneita, nyrkkeilykehiä, mikroautoratoja, biljardihalleja ja pelikasinoita.

Suuresti kunnioitettu peli- ja leikkitutkija Johan Huizinga tosin ajatteli, että toisin kuin muut pelit, kasinoilla tapahtuva rahapelaaminen ei anna mitään yhteiskunnalle eikä kehitä mieltä, vaan kasino on ”valheellisen leikin” paikka. Moralistisesta näkökulmasta kasinon asiakkaat tulevatkin herkästi kategorisoiduksi luokkaan "uhkapelurit", mutta antropologisesta näkökulmasta he ovat pikemminkin erään kulttuurin aktiivisia toimijoita. Antropologi Per Binde on todennut, että kun ihminen astuu pelikasinolle, hän jättää taakseen tavanomaisen maailman ja arki-identiteettinsä liittyäkseen toiseen merkitysjärjestelmään.

Binden mukaan kasinoista onkin usein suurta hyötyä yksilölle. Hän luettelee eri tutkimustuloksia rahapelaamisen positiivista puolista: itseluottamuksen nousu, mielen stimulointi, vapautus arkielämän jännitteistä ja epävarmuuksista, hallittu tila riskinotolle, flow’n kokeminen ja eksistentiaalinen optimismi. Näiden lisäksi pelikasinon yhteisö on "oikeudenmukainen maailma," koska siellä ulkomaailman sosiaaliset statukset ja muut eroavaisuudet ovat epäolennaisia. Tutkimusten mukaan pelikasinoiden rahapelaajat näkevätkin itsensä usein egalitaarisena ryhmänä, joilla on yhteinen intressi: irrottautua, pelata ja kenties voittaa.

Kaikesta kehittävyydestään huolimatta kasino ei ole munkkiluostari tai terapeutin sohva, vaan rahan menettäminen kuuluu oleellisesti sen infrastruktuuriin. Kasinolla pelaavan raha ole tiukasti taskussa. Filosofi Jean Baudrillardin mukaan pelikasinolle tullut tuntee saapuneensa fantasiamaailmaan. Kaikki näyttää epäautenttiselta, kopiolta ja liioittelulta ikään kuin kokija kävelisi unissaan. Kasino ei kuitenkaan ole uni, vaan se ottaa mieluusti varomattoman kävijän rahat pelimerkkejä vastaan. Rationaalisesti pelaaja tietää mitä kasinolla tapahtuu, mutta hänen emootionsa ovat sitä mieltä, että raha on osa "ei-todellista" maailmaa. Siksi rahan menettäminen ei tunnu todelta ja siihen suhtautuu kevyemmin. Tässä mielessä kasino on laskelmoidusti suunniteltu ”arjen nyrjähtämisen paikka” tai eräänlainen liminaalitila.

Liminaalitila on antropologi Victor Turnerin mukaan välivaihe tietystä sosiaalisesta asemasta ja/tai kulttuurisesta tilasta toiseen. Vanhan tilan säännöt ja vaatimukset ovat hetkellisesti lakanneet vaikuttamasta ja muutostilassa oleva yksilö käy läpi prosessin, joka uudistaa hänet ja lopulta integroi takaisin yhteisöön. Liminaalitila on uudistumisen kannalta tärkeä ei-kenenkään maa, jossa tapahtuu symbolinen vapautuminen. Pelitutkimuksen mukaan tämä rituaalinen nahanluominen on mahdollista niin Helsingin Mikonkadulla kuin 1970-luvun itäsuomalaisella Teboililla. Ainakin itse tunnen samanlaisen arjesta irrottavan jännityksen, nollauksen ja sen jälkeisen virkistymisen niin kasinolla kuin taisteltuani alieneiden invaasiota vastaan.

 
 

Julkaistu: Poker Magazine 3/2011.

Kuvalähde: Play Online Games -sivusto.

Pokeriaskeetit ja rahan filosofia

Kyllä kansa tietää, ainakin rahasta. Intialaiset sanovat, että ei ole olemassa niin suurta muuria, jota kullalla lastattu aasi ei voisi ylittää. Venäläiset tietävät, että raha ei tuo onnea, mutta paljon rahaa tuo. Rahalla saa, vaikka kirkossa tapella, kuuluu pohjalaisen suusta.

Itse sanakin kertoo paljon. Money tulee latinan moneresta, joka tarkoittaa varoittamista. Suomessa rahalla tarkoitettiin aikoinaan kuivaa nahkaa, ja kun nykysuomalainen ansaitsee, hän etymologisessa mielessä saattaa jonkun ansaan. Rahan kanssa siis kannattaa varoa nahkaansa, varsinkin kun saksalaisten Geld ja englannin guilt kumpuavat kiehtovasti varhaisgermaanisesta uhria tarkoittavasta sanasta.

Pokerinpelaajia saattaa kiinnostaa Sigmund Freudin näkemys, jonka mukaan raha korvaa lapsuutemme ulosteleikit. Kiinnostava on myös muinaisten atsteekkien ja babylonialaisten käsitys rahasta ulosteena. Atsteekkien mielestä tuo arvokas uloste oli peräisin jumalista, kun taas babylonialaiset ajattelivat sen tulevan helvetin hanuriosastolta.

Myös arkinen raha on aika mystinen juttu. Ensinnäkin suurin osa rahasta sijaitsee nykyään puolijohteissa pelkkinä magneettisina varauksina. Silloinkin kun raha on kolikkona tai setelinä kädessä, sen toiminta tuntuu hullulta. Miksi ihmeessä antamani paperilappu saa Penan korjaamaan autoni takajarrut tai Irman luovuttamaan 400 grammaa sikanautaa? Ja pokeriraha se vasta kummallinen raha onkin. Sama satanen voi olla aloittelijalle jättipotti, mutta mestarille mitätön blindi. On myös aivan eri asia taistella tiensä nollasta sataan kuin pudota siihen hetkessä tonnista.

Raha on mielikuvituksen ruokkima ja yhteisöllisesti jaettu motivaatiojärjestelmä. Usko, luottamus ja lunastus kuuluvat taloudelliseen todellisuuteen, järjestelmän synnyttämistä lupauksista puhumattakaan. Vain harva tekisi täyttä päivää konttorissa pelkkien magneettisten varausten vuoksi. Raha on kuin joulupukki. Se saa kiltit lapset siivoamaan huoneensa ja aikuiset opiskelemaan, tekemään töitä – ja vaikkapa pelaamaan pokeria.

Sanotaan, että kun rahaa on tarpeeksi, sillä ei enää ole merkitystä. Näin ei ole ainakaan pokerikulttuurissa, jossa mestarit kertovat kuinka vähän raha heille merkitsee, mutta toisaalta näyttävät kuinka luksuksessa eletään. Rahaan liittyvä eksessi, liioittelu, onkin oleellinen osa pokerimaailmaa.

Pokerikulttuurin hierarkian ylätaso on kyllästetty rahalla ja megaluokan ylellisyys on niin oleellinen osa arkea, että missä tahansa muussa ympäristössä - paitsi ehkä kolumbialaisen huumeparonin synttärijuhlissa - se olisi yksinkertaisesti mautonta. Kymmenen urheiluautoa omistava pokerimiljonääri ei ole materialisti. Päinvastoin. Materia merkitsee hänelle yhtä paljon kuin vessanpönttöä huuhtelevalle suomalaiselle vesi tarkoittaa juomavettä. Sitä nyt vaan on niin pirusti.

Pokerissa rahan merkitys ei siis suinkaan häviä, vaan se kokee emergenssin. Emergenssissä jonkin asian suuri määrällinen kasvu johtaa asian laadulliseen muutokseen. Rahan emergenssiä voi verrata vaikka juomaveden vastaavaan ilmiöön. Saharan autiomaassa pieni määrä voi pitää ihmisen hengissä, mutta kun vettä tulee tuhansia litroja hanasta, sillä voi pestä auton, kastella nurmikkoa, peltoa tai täyttää uima-altaan. Raha ja vesi joko pitävät hengissä tai niissä voi kylpeä.

Emergentin rahan tärkeä funktio onkin – ostovoiman sijaan – mitata pelaajan välimatkaa pokerikulttuurin kovaan ytimeen. Mitä enemmän rahaa, sitä lähempänä ydintä. Ytimessä voi puolestaan hallita ja edustaa pokerin kulttuurista merkitysjärjestelmää. Niin kuin Vatikaani paaveineen ja kardinaaleineen on katolisen kulttuurin keskus, Las Vegasin suurimmat pöydät edustavat pokerin hegemoniakeskusta. Pelimerkkipinon koolla on siis muutakin kuin taloudellista tai freudilaista väliä: mitä korkeammalle kohti kasinon kattoa se kohoaa, sitä syvemmälle pokerikulttuurin ytimeen se porautuu.

Emergentti raha synnyttää paradoksaalisen askeettisen ylellisyyden kulttuurin. Kun pokerimiljonääri käyttää rahaa häpeilemättä tuhlaillen, hän ei viesti rahanhimostaan, vaan rahan mitättömästä perinteisestä merkityksestä. Tämä näkyy myös siinä, kuinka viileästi mestarit suhtautuvat valtaviin voittoihin ja häviöihin. Esimerkiksi kun Tom Dwan ja Phil Ivey taannoin taistelivat reilun miljoonan dollarin ennätyspotista, monet pokeria taitamattomat katsojat eivät edes tajunneet milloin peli päättyi. Niin cooleina miehet pelasivat televisioidun pokerihistorian suurimman potin. Sellaiseen ei rahanhimoinen materialisti kykene, vaan tarvitaan zeniläinen askeetti. Ja mieluusti kymmenien miljoonien pelikassa.

Julkaistu: Poker Magazine 2/2011.

Kuvalähteet: Mummot kassalla sivustolla TLC. Roope Ankka sivustolla Chicagoist.

The Value of Gambling and Its Research

Professor Pauliina Raento writes about gambling research in his introduction to our article published in the latest Suomen Antropologi: Journal of Finnish Anthropological Society.

Gambling today is a multi-billion-dollar industry with global influence. It is a prominent part of culture and a major financial contributor to society in Finland and many other countries where governments own, license and regulate gambling enterprises. Most people in Western societies have some experience of gambling, and many buy a lottery ticket, play slot machines, or bet on sports as a regular part of their leisure. Over the past decades the gambling industry has grown massively, due to its entry into new territories, the increased popularity of gambling, and new globally influential innovations, such as televised poker tournaments and online gambling. The political, economic and cultural implications of this change have been notable. Gambling scholarship is on the rise and its foci are broadening especially in the social sciences and cultural studies.

The time is ripe for anthropologists to take a fresh look at gambling. This would have multiple benefits. For one, a look at new, popular forms of gambling would flush out some disciplinary stubbornness regarding topics and approaches. From the past, distant and primitive the emphasis should continue to shift even more strongly toward what is new and happening here and now. The study of online poker, says Jukka Jouhki in this Forum, offers one opportunity to bring anthropologists up to speed with understanding recent technological developments, and cultural forms that have sprung up with them. After all, more people now log on to online gambling sites than to Facebook (Gambling Online Magazine October 26th, 2010). Ethnography, one powerful tool of anthropology, should be expanded to online environments. More stimulating methodological ponderings and innovation will inevitably follow.

Read the whole article here including the following texts:

Raento, Pauliina: The Value of Gambling and Its Research. Introduction.
Jouhki, Jukka: Writing against Culture with Online Poker.
Kinnunen, Jani: The Social Rewards of Online Gambling.
Matilainen, Riitta: Gambling and Consumption. The Hidden Values of Historical Perspectives.

Pokerimestarit eivät hymyile*

Hymy on Zygomaticus-lihaksen komentama kahdentoista lihaksen ja sopivan mielentilan yhteistyönä tapahtuva hetkellinen ele. Kyse on fyysisesti melko vaatimattomasta tapahtumasta, mutta viestinnällisesti se on tie kantajansa mieleen. Hymy antaa monenlaisille suullisille ja sanattomille viesteille kuorrutuksen eivätkä ilo, empatia, flirtti, myötähäpeä tai sarkasmikaan olisi mitään ilman hymyä.

Pokerimestarit eivät hymyile. Pieni hymy voi kokonaisuuden kannalta olla yhtä suuri asia kuin auton suuntavilkku tai jarruvalo. Se voi kertoa hymyilijästä niin kuin rinnassa välkkyvä tinatähti kertoo Tombstonen asukkaasta tai kiiluva sormus nimettömässä - tai rintataskussa - yökerhoilijasta.

Symbolisesti kysymys on tietenkin erittäin suuresta asiasta, joka kertoo paljon viestijän suhteesta sosiaaliseen kontekstiinsa. Pokeripelissä millimetrin ja sadasosasekunnin verran tahatonta hymyä voi maksaa maltaita ja aiheuttaa pitempiaikaisen murjotusilmeen. Toisin kuin luullaan murjotusilmeeseen tarvitaan onneksi vain yksitoista lihasta. Se on kuitenkin laiha lohtu pokerinaamansa ja pelimerkkinsä menettäneelle pelaajalle.

Pokerimestareiden hymyttömyys on tietenkin osa pelaajien visuaalista taktiikkaa. Ilmeettömyyttä, vakavuutta ja vähäeleisyyttä selitetään usein pokerinaaman tarpeella. Mitä vähemmän itsestään kertoo, sitä vähemmän korteistaan paljastaa. Mutta kulttuurintutkija näkee hymyilemättömyyden säännöissä – ja sen poikkeuksissa – jotain syvempää, joka heijastaa pokerikulttuurin arvomaailmaa.

Pokerin arvomaailma näkyy selvimmin ja ehkäpä liioitelluimmin mainonnassa. Mainontahan on ikään kuin kulttuurin mehutiivistettä, jota laimennetaan arkielämää varten. Pokerimainokset ovat pelin arvojen, tunnelman ja symboliikan tiivistynyt ilmaisutapa.

Vaikka pokerimestarit voivat olla hyvinkin joviaaleja tyyppejä siviilissä, mainoksissa he eivät juuri hymyile. He ovat vakavia tai jopa aggressiivisia. Mainoksessa pokerimestari saa hymyillä ainoastaan, jos tilanne täyttää jonkin kolmesta kriteeristä: pelaaja on juuri voittanut, hänet kuvataan livetilanteessa pelin ulkopuolella tai hänet esitetään selkeästi humoristisena karikatyyrinä, esimerkiksi piirroshahmona. Myös mainosten statistit, jotka eivät pelaa pokeria, saavat hymyillä.

Mitä kauempana kuvattu henkilö on pokerikulttuurin kovasta ytimestä, sitä helpompaa hänen on hymyillä. Vähiten hymyä sallitaan miespuolisen mestarin naamalle, joka on juuri menossa all-in huipputurnauksessa. Eniten valkoisia hampaita saa väläytellä peliä osaamaton kaunotar, jonka tehtävänä on eskorteerata pokerisankaria pelipöydän ulkopuolella.

Pokeri on leikkiä. Siinä on yksi paradoksaalinen syy olla hymyilemättä. Pokeri on myös fyysisesti passiivista toimintaa, jos pelaajan otsalle toisinaan kirpoavaa tuskanhikeä ei lasketa. Lisäksi pokeri tai ainakin nettipokeri on hyvinkin arkista puuhaa, jota voi tehdä kalsareissaan, hillomunkki suussa ja Radio Suomi taustalla soiden. Ehkäpä hymyttömyys ja vakavuus ovat vastaus leikkisyyden, passiivisuuden ja arkisuuden haasteelle: on oltava vakava, jotta voi olla vakavasti otettava. Kuten sosiologi Erwin Goffman on havainnut, valta-asemassa olevat eksperttimiehet eivät voi näyttää tunteitaan.

Yrmeänvakava hymyilemättömyys voi toki olla postmodernia itseironiaa ja leikkisyyttä pelin lomassa. Se voi olla eräänlaista roolipeliä tai osa rituaalia, jolla vakava peli erotetaan arjesta. Niin kuin preerioiden intiaani laittaa sotamaskinsa päälle, asettaa pokeritaistelija hymynsä horisontaaliseksi ja lähtee taisteluun.

Toisaalta jotkut pelaajat menevät selkeästi vastavirtaan ja antavat hampaidensa vilkkua vapaasti. Ja todennäköisesti se kannattaakin, ainakin aloittelijoiden parissa. Kognitiotieteiden kautta pokeria tutkineen Erik Schlichtin mukaan luottamusta herättävä hymy bluffaajan naamalla on tilastollisesti tuottava apuväline. Schlichtin tulokset voisi tiivistää kehotukseen: legoja esiin, niin sinuun luotetaan. Nauraa voi sitten matkalla pankkiin.

   

*Julkaistu: "Mestarit eivät hymyile", Poker Magazine 1/2011.

Kuvalähteet: Life is Beautiful, Card Player, I-Pedia.

Postmodernin pelimiehen todellisuus

Kiinnostaako mediaetnografinen pohdinta pokerikulttuurista? Siinä tapauksessa lue allekirjoittaneen kirjoittama Postmodernin pelimiehen todellisuus - Mediaetnografisia huomioita pokerista kulttuurisena ilmiönä. Artikkeli on juuri julkaistu Pelitutkimuksen vuosikirjassa 2010. Alla myös em. artikkelin tiivistelmä ja lista vuosikirjan artikkeleista. 

Artikkelin tiivistelmä
Artikkeli perustuu pokerikulttuuria käsittelevän tutkimusprojektin synnyttämiin näkökulmiin ja ilmiön mediaetnografi seen havainnointiin. Artikkelin kohteena on pokerin fenomenologia ja siihen liittyvä kulttuurinen merkitysjärjestelmä netissä ja offline-maailmassa. Postmodernin kulttuurintutkimuksen keskustelun tukemana kirjoituksessa esitellään myös huomioita pokeriin liittyvästä mainonnasta, maskuliinisuudesta ja rahan merkityksestä. Pokerikulttuurin representaatioiden olemassaolon tapaa kommentoidaan viittaamalla muun muassa hyperreaalin käsitteeseen.


Asiasanat:  nettipokeri, postmoderni, mediaetnografia, hyperreaali, kulttuurinen merkitysjärjestelmä, mieskuva


Pelitutkimuksen vuosikirja 2010: artikkelit

1. Saara Toivonen ja Olli Sotamaa: Pelaajien näkökulmia pelien digitaaliseen jakeluun. 1-10.
2. Vili Lehdonvirta ja Juho Hamari: Pelimekaniikat osana ansaintalogiikkaa – Miten pelisuunnittelulla luodaan kysyntää. 11-21.
3. Katriina Heljakka: Hiljaisen tiedon pelikentällä – Lautapelisuunnittelu vuorovaikutusprosessina. 22-32.
4. Eetu Paloheimo: Verkkorahapelien vetovoimatekijät. 33-41.
5. Jani Kinnunen: Leikkisä raha peleissä. 42-57.
6. Jukka Jouhki: Postmodernin pelimiehen todellisuus – Mediaetnografisia huomioita pokerista kulttuurisena ilmiönä. 58-68.
7. Arttu Perttula ja Pauliina Tuomi: “Tää oli oikeesti aika jännä!” – Mobiilia moninpeliä julkisella näytöllä. 69-82.
8. Jaakko Suominen: ”Pieni askel ihmiskunnalle, mutta jättiharppaus tietokoneistetuille roolipeleille” – MikroBitti-lehden peliarvostelut pelaamisen historiatietoisuuden rakentajina 1984–2008. 83-98.

Lue myös julkaisun katsaukset ja kirja-arviot.


Abstract of my article in Pelitutkimuksen vuosikirja 2010.
The article is based on views generated by a research project focusing on poker culture as well as on observations made by implementing media ethnographical approach in examining the phenomenon. The article concentrates on the phenomenology and cultural system of meaning of poker in online and offl  ine worlds.  Supported by discussion within postmodern cultural studies, the article further presents observations of the advertising, masculinity and meaning of money related to poker. Moreover, the mode of existence of the representations of poker culture is commented by referring to the concept of hyperreal, among others. Keywords: online poker, postmodern, media ethnography, hyperreal, cultural system of meaning, male image.

How can anthropology contribute to an understanding of the impact of new digital technologies?

Conference poster (source)

European Association of Social Anthropologists (EASA) held its 11th conference in Maynooth, Ireland 24-27th August 2010. One of the sessions was titled Digital Anthropology and described how...

"[...] People's imagination of the digital seems to bifurcate as something that, on the one hand, lies at the keyboard at the tip of their fingers but at the same time appears as an abstraction from traditional analogue modes of representation. This bifurcation is often what makes the digital appear to be either the cause or the solution of impending crises. Often this imagination is fed from science fiction and images of humans losing control of the planet to the new technologies themselves.

This is perhaps the moment when anthropology has to choose how to respond to digital technologies. Whether to demonise them as a form of alienation, to romanticise them as open-source utopias or get to grips with the way they speedily become part of everyday life. [...]"

Here's a list of all the presentations (and author names).

• A brief theory of digital anthropology (Miller and Horst)
• Digital sound technologies: the renegotiation of music production, consumption and collecting practices (Bowsher)
• Phreaker/hacker/troller as trickster (Coleman)
• Spimes as material culture: anthropological approaches to (and through) location-aware objects (DeNicola)
• Emerging futurities in Muslim southeast Asia: science fantasy, digital development and the urge for moral technology (Barendregt)
• Digital dramas, online liminality and the state of creolization in Tanzania (Uimonen)
• Phones, foreigners, and the fluctuating digital divide in Southern Mozambique (Archambault)
• Culture, conflict and translocal communication: mobile technology and politics in rural West Bengal, India (Tenhunen)
• Migration and virtual community 2.0 (Komito)
• Hope infrastructure: enacting expectations in bloggers' material practices (Estatella)
• Indigenizing digital technologies, imagining cultural futures: Ara Irititja reshapes new media in contemporary Australia (Thorner)

Read all the abstracts here.

On the same site you can find the email address of each presenter.

What is Culture? A fascinating ten-minute definition

By RusticChivalry1985.

An anthropologist examining online poker

Talking to Science Journalists
Perhaps because of the strange combination of being a cultural anthropologist studying online poker, I was invited to give a talk to a group of journalists from The Finnish Association of Science Journalists and Editors on an excursion in University of Jyväskylä. I talked about how cultural anthropology can approach online poker as a cultural phenomenon. Below is an edited summary of my talk.

Life is a Gamble

First things first. Every day we invest our resources, money, time or effort in objects, processes, happenings etc. the outcome of which is not sure to us. We might pay 8 € for a movie ticket and regret it afterwards because the film wasn't worth it. We might take time to go for a walk in a park and end up soaking wet because of a downpour and wish we had stayed home watching TV. Then again, we might take a chance and go to a restaurant, pay only a few euros for a meal and think the atmosphere, company and taste of the food were ten times worth the money and the time we paid.

Dice is life (source Psychology Today).

On a larger scale, we might take a leap of faith and get another job, sell the house and go abroad for a year, or meet a girl, get married and have five kids and think it was all worth the trouble - or not. It is all a gamble. And you can get hooked too. You might go overboard with your jogging, eating, painting or work and be satisfied by the return, end up spending all your money and/or time on it and neglet your friends and family. If you are skillful and level-headed enough, you might cope very well with all the elements of chance in your life, estimate the risks, control your time-use and take action accordingly - and end up living an exciting and fulfilling life. If sometimes you end up losing your bet, you might still think it was worth the shot.

In a way life is like poker. Or, poker is a crystallization of the elements of chance and skill and investment and turnout, in life.

New Anthropology

When people think anthropologists are like Indiana Jones I hate to correct them. Dr. Jones is actually an archeologist but archeology and anthropology do have some things in common. Although archeology concentrates on past cultures and societies it usually examines them in some excotic location like anthropology has traditionally done. The object of research of both disciplines also connotes otherness, non-Westernity and certain strangeness - something that is not "Us".

Dr. Indiana Jones (source Hollywood.com).

However, contemporary anthropology is open virtually to all phenomena, new or old, ours or theirs, and fieldwork is increasingly done in one's own native society. The themes that anthropology has always studied, the everyday stuff like marriage, religion, working, pastime, rituals etc., are still studied but extended to include the whole world, not just the remote tribes. I would even dare to say there is no possible thing in the world that couldn't somehow be approached as an object of anthropological research.

"Anthropology can study anything?" my father once asked (perpetuously wondering what an earth I'm doing for work). "Yes, anything," I answered. Then he provokingly asked if going to the toilet, or defecation, could be an object of study in anthropology. I said, actually, it would be a great object of anthropological research. The function is universal but the tradtions vary in different cultures. There are strict rules about when, where or with whom to do it and how to speak about it and what to do with the results. Anthropology is about shared significances, worldviews, actions and norms, or in a word, cultures.

Cultures like online poker.

Approaching Online Poker

The first thing I noticed about online poker research was that it is essentially a problem. At least this is the feeling one gets while browsing through published literature: online poker = addiction = problem. That is what scholars get money for and that is what the media write about and people read about - poker-players as addicts, home-breakers and money-squandering losers. To me it is as strange as it would be to study jogging and focus only on strains or stumbling, or to do research on food and concentrate only on choking accidents, or to approach sex only through venereal diseases. To be fair, not all media does this though. There are all the specialized poker media that endorse poker culture and celebrate its heroes.

Thus it seems like these images are the only ones about poker in media and academia.

Poker champ/addict (sources Miscellaneouspics and Makefive).

I think it is time to get to know the Everyday of online poker and see what happens among the usual, normal people, the over 95 % who are not champions or addicts. I want to know the boring side of poker. For example, a case study of mine about a poker-player and his family certainly revealed refreshingly undramatic things about the game. The main informant, a civil servant with wife and kids, earned a considerable amount of money a month. It helped the family a great deal with rent and other monthly expenditures, and even left some money for a holiday trip - things that weren’t possible without the father's poker hobby. And the father still had time for work, kids and the wife. This is how it usually goes. What a discovery!

I had another very obvious but forbidden observation. My main informant's qualities as a succeful poker player were desirable qualities in other sectors of life as well. Logic, contemplation and self-restrain, just to name a few, didn’t do him harm in work or family life either. All in all, poker was present in the family but in a positive way. Even the wife applauded her husband for doing something fruitful in his pastime. The wife said she only watched television, which never brought the family a penny.

These observations from the case study were welcomed by the media as "exceptional results" and often denigrated by the poker community because the results were too obvious -  most people played poker without problems. Obvious or not, poker is a culturally loaded subject and traditional anthropological themes are easily and fruitfully transferred to study it. For example in my research I have distinguished four interrelated M’s — morality, marginality, masculinity and money — that are particularly interesting to an anthropologist.

• What is the cultural configuration in which the morality of poker manifests?
• What are the sociocultural elements that marginalize poker as a hobby or profession?
• What makes online poker representations a hyper masculine venture?
• What is the social and symbolic value of money in poker?

Serious pokermen (source PokerBonus).

Everything so far implies that poker research and gambling studies in general need more information about the everyday practices. Is mainstream anthropology up to the challenge? Maybe not for a long time. First the discipline should get to know things like television, then perhaps the Internet and mobile phones. Then, if it is still up to it, online gambling could be studied in anthropology.

Or, one can take a chance and go for a short cut.

From my students: a few taboos and future visions of ethnology

I had my students for the course Critical Readings of Current Ethnological Research (in Finnish) take a group test where they had to reflect on their views about the discipline*. For example, they had to think of a subject that is too much a taboo to be a topic of ethnological research. The four groups came up with these titles:

The Other Kind of Sex Business: A Case Study about International Zoophilia on an American Farm

Yum-yum without Consent: Interacting with the Dead

The Couriers of Human Trafficking: Their Motives and Moral Views

"Hey, We are Tripping!": The Recreational Use of Acid

Obviously, sex derives all sorts of taboo around the world, especially when we are talking about the "proper" persons/objects/things to have sex with. To have sex with animals or the dead is a parade example of a sexual taboo - which is rarely taken up by researchers. Also, to study the motives and moral views of persons that are seen as morally corrupt is surely a risky business as the researcher might become labeled as "too understanding" of the people he/she studies. Lastly, the use of drugs surely attracts only problem-based research. This is very understandable as we know what kind of problem drug-use can be to a person and the society but surely many people manage with drugs without having a problem with it. But researchers rarely want to talk about it.

Finally, as a special (tongue-in-cheek) question my students had to vision what kind of topics of research the discipline might derive in the future or in the year 2060 to be exact. The students let loose and came up with these titles (one group making up two):

Granny Gangs: Violence as a Means of Participation

Feet on the Ground: People Born in a Space Colony Conceptualizing the Life on Earth through the Nostalgy Discourse of the Immigrant Generation

The Rise and Fall of Ethnology: The Uselesness of Hermeneutics in an Innovation Society

Experiencing Culture in a Mind Transferred into a Machine: Humanism and the Dawn of Transhumanism

My Father is a Robot: The Human Rights of Computers

Now everybody, it's your turn to let your imagination fly!

* In our university ethnology is strongly influenced by cultural anthropology and folklore studies. 

A Game of Money, Skill or Threat?

The annual conference of The Finnish Anthropological Society was held last week (May 11-12). This year's theme was Ideas of Value: Inquiries in Anthropology. The immensely active Finnish Foundation for Gaming Research sponsored one session named The Value of Gambling (Research), including my presentation about moral views about online poker. Professor Pauliina Raento concluded the session by talking about the significance of gambling/gaming research.

The other three presentations were exceedingly interesting. Riitta Matilainen's (Univ. of Helsinki) presentation The Introduction of the Roulette and the Changing Culture in Finland in the 1960s and 1970s described how roulette for Finns was not just a game but a prestigious symbol representing Finland's pursuit of western values. Perpetual Crentsil's (Univ. of Helsinki) The Good, the Bad and the Money explored the gambling cultures of African and Asian immigrants in Finland. Jani Kinnunen's (Univ. of Tampere) The Social Value of Gambling Online could be described a more hardcore sociological or philosophical investigation of online gambling.

All abstracts of the conference can be read here (go to p. 6 for the gambling session abstracts). Below is my abstract for the paper A Game of Money, Skill or Threat? Reflections on the Ethical Discussion Concerning Online Poker in Finland. Check out the presentation slides here.

Finland’s Slot Machine Association (RAY) is a state-run gambling organization that will launch an online poker service for Finns in 2010. This paper describes and analyzes the ethical discussion provoked by an article in Helsingin Sanomat (the leading national newspaper) on the issue, and considers the various moral viewpoints taken of RAY as an online poker service provider, as well as discussing online poker as a wider contemporary phenomenon.

Image sources: Conference logo grabbed from the home page of The Finnish Anthropology Society and the other pic from Daily Mail online version.